Äidit kisaamassa Junnutiimin kanssa Alsaela-Cup II:ssa

Junnutiimiläiset ovat osallistuneet vuosittain Islanninhevosystävät Alsaela ry:n järjestämiin kolmiosaisiin kisoihin. Viime lauantaina 27.1. oli vuorossa kisojen kakkososa eli Alsaela Cup II. Tällä kertaa kisoihin lähdettiin kahdeksan hevosen voimin. Junnutiimiläisten lisäksi myös pari tiimin äiti-ihmistä sekä yksi tallin sennuratsastaja sai kunnian osallistua tiimiläisten kanssa kisoihin. Mukana olivat junnut: Iida Saerilla, Marja Victorialla, Maija Heidalla, Frida Kasparilla ja Safirilla, Nea Muggalla sekä sennut: Rauni Muggalla, Taina Tindurilla ja Hannakaisa Impillä. Ja tietenkin valmentajamme Annika valmentamassa sekä Anna auttamassa kaikessa mahdollisessa.

Kerron hieman millaista oli olla junnutiimin mukana kisaamassa huoltajana toimimisen lisäksi.

Itse olen ollut aiemmissa kisoissa täysin huoltajan roolissa eli olen huolehtinut, että Nea on oikeaan aikaan oikeassa paikassa - laittamassa hevosta kuntoon, lämmittelemässä tai kisasuorituksessa. Nyt kuitenkin minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kokeilemaan kisaamista myös itse ja täytyihän siihen tarttua.  Sain lainata Annikan hevosta Impiä kisoihin. Ratsastin Impillä ennen paljon tunneilla ja pari kertaa olen sen kanssa osallistunut tallikisoihin, mutta viime vuosina en ole sillä juurikaan ratsastanut. Niinpä minun piti vähän palautella mieliin, miten se Impi kulkikaan.

Tällä kertaa oli siis huolehdittava niin lapsen kuin omastakin kisareissusta sekä pakkaamisesta. Perjantaina, päivää ennen kisoja pesimme varusteet, pakkasimme kaikki tavarat, hoidimme hevoset kisakuntoon ja laitoimme trailerit valmiiksi. Aamulla vielä tarkistin Nean varustekassit, että varmasti on kaikki tarvittava mukana ja samalla naureskelin, että itseltäni sitten tietenkin puuttuu jotain niin kuin vaikka satula, kun keskityn huolehtimaan lapsen tavaroista.

Lauantai-aamuna starttasimme klo 7.30 kohti Pälkänettä kahden ison nelipaikkaisen trailerin kanssa. Matka sujui hyvin, eikä itseäni juurikaan jännittänyt kisasuoritus. Myöskään lapsen suoritusta ei tarvinnut tällä kertaa jännittää, koska Nea meni tutulla hevosella tutussa paikassa. Kisapaikalle päästyämme harjasin Impin ja heitin satulan selkään. Mutta mitä kävikään? Satulavyötä kiristäessäni en sitten löytänyt koko vyötä! Tajusin siinä saman tien, että edellisenä päivänä olin satulaa pestessäni irrottanut vyön, enkä ollut kiinnittänyt sitä takaisin satulaan. Eli oma vitsailuni mahdollisesta satulan puuttumisesta vaihtuikin sitten ihan oikeasti satulavyön puuttumiseen. Noh, onneksi minulla oli tukena koko junnutiimi ja sain lainattua tiimin junnuilta vyöt suoritusteni ajaksi!

Osallistuin kahteen luokkaan: koululuokkaan FS1 ja nelikäyntiin V5. Nea osallistui tällä kertaa vain nelikäyntiin V5. Pitikin olla tarkkana, että ollaan molemmat oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta onneksi Nea sai apua myös toisilta tiimin jäseniltä ja kaikki sujui hyvin. Koululuokka oli heti ensimmäisenä ja olin luokassa ensimmäinen kisaaja. En ollut harjoitellut ohjelmaa kuin yhden kerran ratsastaen, joten hieman hataralta pohjalta lähdin suoritukseen. Minua ei kuitenkaan onneksi pahasti jännittänyt. Impi oli koko koululuokan ajan melkoisen nihkeä ja sitä piti ratsastaa ihan tosissaan eteenpäin. Onnistuimme kuitenkin suorittamaan radan oikeassa järjestyksessä ja kaikki askellajit tulivat oikeissa kohdissa. Olin ihan tyytyväinen suoritukseen, vaikka puuskutinkin itse kovin suorituksen jälkeen. ;) Tärkein tavoite kun oli muistaa rata kisakentällä. V5 eli nelikäynti tuntuikin sitten kovin helpolta ratsastaa tuon koululuokan kiemuroiden jälkeen - sen kuin vain posotti kierroksen tölttiä, kierroksen ravia, puoli kierrosta käyntiä ja kierroksen laukkaa. Impikin liikkui tässä luokassa hieman kevyemmin ja ratsastuksesta kerkesi itse nauttia, kun ei tarvinnut koko ajan vaihdella suuntaa ja miettiä mikä kuvio oli seuraavaksi vuorossa. :D Nelikäynnin suoritukseen ja pisteisiin (4,87) olinkin oikein tyytyväinen.

Oli aivan mahtavaa päästä kokeilemaan kisaamista myös itse. Toki jokainen meistä kokee asiat eri tavalla, mutta nyt ainakin olen yhtä kokemusta rikkaampi, ja ei varmasti ole pahitteeksi lapsen harrastusta ajatellen, että näin äiti-ihmisenäkin on tullut osallistuttua kisoihin. Ja kyllähän sitä nyt tajuaa myös tuon kisojen koukuttavuudeen!

Kaiken kaikkiaan kisat sujuivat kaikilta junnutiimiläisiltä - niin junnuilta kuin sennuiltakin erittäin hyvin! Ilmassa oli onnistumisen iloa, iloisia hymyjä ja onnen kyyneleitäkin! :) Tästä tiimin on hyvä jatkaa kohti Cup III, joka kisataan helmikuun lopulla.

- Hannakaisa